En toivo enempää,
     jos illan hämärään,
     aaltojen kuiskintaan
     tyynesti kuolla saan.
     On metsä suojana
     ja uni rauhaisa.
     Avaruus rajaton
     ulapan yllä on.
     Mieluusti vaille jään
     hautajais hälinää,
     oksilla vehreillä
     jos voisin levätä.

     Ei kyyneltäkään saa
     haudalla vuodattaa.
     Syys laulun soitelkoon
     paljaaseen oksistoon.
     Kuu kulkee taivaan yli,
     kuusien tummaan syliin
     solina lähteen hukkuu
     Ja musta metsä nukkuu. 
     Kumajaa kello tuulen 
     on lehmus vartijana.
     Sen tuutulaulun sanat
     mullankin alle kuulen.

     Jos löysin leposijan
     katoovan verkalleen.
     Hautaatte harhailijan
     muistojen nietokseen.
     Vain tähdet yllä pään
     hymyyvät etäisinä
     tuikkien yksinään
     ja yksin olen minä.
     Raskaasti huokaillen
     mainingit rantaan kaatuu.
     Niin muuan ihminen
     vitkalleen maaksi maatuu.

     v. 1883