- Metsä, oma metsäni,
     miten kului aikasi?
     Vuodet ovat vierineet,
     kauas veivät askeleet.
     Monta tietä harhailin
     kunnes tulin takaisin.

     - Kuten aina ennenkin
     Talvet tuiskut kuuntelin
     jotka mursi oksani,
     tyrehdytti puroni,
     peitti alleen polkuni,
     kaikki laulut karkotti.
     Ja kun aina ennenkin
     kesät laulut kuuntelin:
     teitä luokse lähteiden
     vilvoittavain vesien
     saapui naiset ruukkuineen
     kaihon laulut laulaakseen.

     - Lähteinesi, polkuinesi 
     olet yhä entisesi.
     Aika kuluu, kuluttaa,
     sinut nuoremmaksi saa.

     - Vuosisatain tullen mennen
     Tähdet loistaa kuten ennen.
     Oli ajat mitkä vain,
     tuulet vinkuu oksissain,
     vedet virtaa Tonavaan,
     se ei muuta juoksuaan.
     Vain ihminen on muuttuvainen,
     harhaileva matkalainen.
     Missä olen, siihen jään,
     muutu emme yksikään:
     meri, joet, vedet muut,
     maa ja arot rajattomat,
     aurinko ja taivaan kuut,
     kaltaiseni, ajattomat.

     v. 1879